Miksi käsitteitä ylipäänsä määritellään?
Tutkijana olen tottunut siihen, että tutkimuksen kohteena oleva asia tai ilmiö on kyettävä määrittelemään. Taustalla on analyyttisen filosofian ajatus siitä, että ongelmat ratkeavat parhaiten avaamalla tarkastelun kohde ensin käsitteellisesti - siis selvittämällä, mistä asiassa tai ilmiössä täsmälleen ottaen on kyse. Käsitteiden määrittely on olennainen osa yleistä tiedonhankinnan ja ongelmanratkaisun menetelmää.
Toiseksi kyse on psykologisesta ilmiöstä, joka meillä liittynee ainakin osin hermeneuttisen filosofian perinteeseen. Suomalaisille tuntuu olevan jotenkin erityisen tyypillistä pyrkiä määrittelemään, mikä tai mitä jokin asia tai ilmiö on, osana omaa merkitysten muodostamisen ja merkityshorisontin laajentamisen prosessiaan. Käsitteiden määrittely on tällöin osa omaa oppimista ja ammatillisen tai harrastuksellisen identiteetin muodostamista ja kehittämistä. Jopa niin syvälle menevästi, että ihminen saattaa kokea "väärät" määritelmät omaa identiteettiään uhkaaviksi.
Kyseessä on myös sosiologinen ilmiö. Käsitteiden määrittelyllä pyritään vaikuttamaan muihin yhteisön jäseniin ja sitä kautta muodostamaan yhteisymmärrystä, koheesiota ja yhteisiä linjauksia yhteisön sisällä. Määrittelypyrkimyksiin voi liittyä myös peiteltyä tai jopa avointa kilpailua siitä, kenen tai keiden määritelmät jäävät elämään ja vaikuttamaan oman yhteisön keskuudessa. Käsitteiden määrittelyyn liittyvissä riitelyissä on usein kyse perimmältään tarpeesta saada näkyvää yksilöllistä tunnustusta ja vahvistaa tai puolustaa omaa sosiaalista asemaa yhteisössä.
Itse tunnustaudun syylliseksi ajoittain jopa kaikkiin kolmeen kohtaan. Sosiaalisen median opetuskäytön osalta täytyy tosin sanoa, että suuruudenhulluuden saa nopeasti häviämään käväisemällä aina välillä lukemassa alan konkareiden blogeja.
Sosiaalinen media ja wittgensteinilainen perheyhtäläisyys
Erilaisiin määrittely-yrityksiin tutustuttuani mieleeni on tullut, että ehkä mielekkäin tapa ymmärtää sosiaalisen median käsitettä olisi nähdä se wittgensteinilaisittan perheyhtäläisyyden kautta. Minusta nimittäin näyttää siltä, ettei sosiaalista mediaa voi määritellä minkään yksinkertaisen säännön mukaisesti. Asioilla ja ilmiöillä, joista kyseistä termiä käytetään, ei ole olemassa mitään yhtä kaikille yhteistä piirrettä, vaan niiden välillä näyttäisi olevan paljon monimutkaisempi yhteisten piirteiden verkosto. Ajatusta voi havainnollistaa perheenjäsenten keskinäisellä yhtäläisyydellä: Jokainen sisarusparven jäsen muistuttaa ominaisuuksiltaan jollain tapaa vanhempiaan, mutta kellään vanhemmista tai sisaruksista ei silti välttämättä ole yhtään kaikille perheenjäsenille yhteistä ominaisuutta.
Sosiaalisen median perheenjäsenten ominaisuuksina pidetään esimerkiksi avoimuutta ja esteettömyyttä, yhteisöllisyyttä, yhteistoiminnallisuutta, osallistumista, vuorovaikutusta, verkostoitumista, vertaistoimijuutta, henkilökohtaisuutta, käyttäjälähtöisyyttä ja sisältöjen jakamista. Vain joitain mainitakseni.
Katsotaanpa miten jotkin sosiaaliseksi mediaksikin mainitut Internet-palvelut selviytyvät näiden ominaisuuksien mukaisessa perheyhtäläisyystestissä:
- Facebook: käyttöehdot edellyttävät vähintään 13 vuoden ikää ja todellisen henkilöllisyyden käyttämistä; sallii vain yhden käyttäjätilin luomisen; palvelua voi käyttää käyttöehtojen vastaisesti, mutta käyttäjätili saatetaan sulkea yllättäen.
- Ning: ryhmän perustajalle maksullinen.
- Second Life: edellyttää käyttöliittymäohjelman asentamista omalle koneelle; ulkopuolelta ei voi tehdä linkkejä ympäristön sisällä oleviin elementteihin.
- Kuvankäsittelypalvelut: käyttäjä työskentelee yksin; kuvia ei jaeta.
- Yammer: palveluun voi luoda käyttäjätilin vain yrityksen tai muun organisaation antamalla sähköpostiosoitteella; ei salli kotiorganisaation vaihtamista olemassa olevaan käyttäjätiliin.
- Moodle: edellyttää ohjelmiston asentamista omalle palvelimelle; käyttäjät eivät voi itse luoda ja hallinnoida omia käyttäjätilejään; ympäristöä ei voi tehdä avoimeksi ulkopuolisille (hm.. tästä en ole ihan varma).
Ihan tosi? Subjektiivinen määritelmä?
Sosiaalinen media ymmärretään hieman eri tavoin riippuen siitä, missä kontekstissa sitä tarkastellaan. Tarkastellaanko ihmisten yhteiskunnallista toimintaa vai vapaa-ajan harrastuksia tai yritysten markkinointiponnisteluja vai organisaatioiden sisäistä osaamisen kehittämistä. Vaikutusta on jopa sillä, tarkastellaanko sosiaalista mediaa oppijan vai opiskelijan näkökulmasta.
Äärimmilleen vietynä: mun some on eri kuin sun.
Miksi näin sitten on? Yksinkertaisesti siksi, että sosiaalinen media on - näin väitän - käsite, joka perimmältään kuvaa Internet-palvelujen merkitystä niiden käyttäjille, yhteiskunnalle tai organisaatioille. Tästä on seurauksena se, että käsitettä määritteleviksi ominaisuuksiksi nousee eri asioita riippuen siitä, kuka tai ketkä sitä määrittelevät. Tätä tarkoitan subjektiivisella määritelmällä.
T'is A Personal Thing...
Sosiaalinen media. Mun ikioma subjektiivinen määritelmä.
Sosiaalinen media on elämää, toimintaa, läsnäoloa ja vuorovaikutusta erilaisissa käyttäjälähtöisissä Internet-palveluissa. Sosiaalinen media tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia niin yhteisölliseen kuin itsenäiseenkin toimintaan, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja sisältöjen tuottamiseen, julkaisemiseen ja jakamiseen.
Erilaiset yksilölliset ja sosiaaliset tarkoitukset ja arvostukset rajaavat ja ohjaavat sitä, millä tavoin kukin mieltää palvelujen käytön ja minkä merkityksen niille antaa. Sosiaalisessa mediassa on paljon asioita, joita teen itsekseni ja välttämättä paljoakaan niistä muille kertomatta. Sanon tämän silläkin uhalla, että joku tulee kertomaan minulle, että se on ihan väärä tapa käyttää sosiaalista mediaa.
Aktiivisuus voi olla toiminnallista ja sosiaalisuus sanatonta. Myös sosiaalisessa mediassa. Olen esimerkiksi pitänyt videoyhteyttä auki ystäväni kanssa, vaikka olemme kumpikin tehneet omia juttujamme mitään puhumatta ja ilman tarkoitustakaan minkään yhteisen asian tekemiseen tai edes keskustelemiseen. Puuhastelun äänet, kenkien kopina, kaikenlainen epämääräinen tuhina, joka kertoo, että toinen on läsnä. Olemme jopa menneet nukkumaan videoyhteys auki. Kuin huoneen nurkassa olisi todellisuudella laajennettua todellisuutta - avoin ovi tai ikkuna naapurihuoneeseen, vaikka asumme kumpikin eri maissa ja hieman eri aikavyöhykkeilläkin. Tämän tunteen havaitseminen on sekin opettanut minulle jotain erityistä ihmisenä olemisesta, sosiaalisuudesta ja sosiaalisesta mediasta.
Oppiminen on kaikkiallista, joten miksi pitäisi rajoittaa sosiaalisen median määritelmä johonkin tiettyyn kulttuurikuplaan kasvaneiden ihmisten hyväksymiin ajattelu- ja toimintatapoihin? Oppiminen on mielentila, herkkyyttä ja valveillaoloa erilaisille asioille, olennoille ja ilmiöille, jotka ovat jollain tapaa läsnä - kokeiltavina, koettavina ja havainnoitavina, pohdinnan ja keskustelun kohteena. Oppimisen täytyy olla tavoitteellista silloin, kun oppija ei muuten ole avoin oppimiselle ja ympäristölleen. Minulle sosiaalinen media on elämän mediaa. Sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti