sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sosiaalinen media omassa oppimisympäristössäni

Kirjoitan parhaillaan artikkelia elinikäisestä oppimisesta omassa oppimisympäristössä, jossa kerron sosiaalisen median opetuskäytön kehittämishankkeiden lähestymistavoista aiheeseen. Keskiössä ovat koulujen oppilaat. Artikkelin koko työstämisen ajan on mieleni tehnyt lisätä siihen luku otsikolla Sosiaalinen media opettajan elinikäisen oppimisen tukena, ja kirjoittaa omista kokemuksistani. Lopulta tuli mieleen, että tämähän on hyvä aihe käsiteltäväksi blogissani.

Useimpien alani yliopistoihmisten tapaan minulla oli vielä viime vuosikymmenen alkupuolella oma yliopiston palvelimelle rakennettu henkilökohtainen verkkosivusto, johon olin koonnut tietoja itsestäni, pitämistäni kursseista ja julkaisuistani. Oppimisympäristön käsite oli minulle tuntematon, eikä mieleeni ollut edes juolahtanut, että oppimista - siis osaamisen kehittämistä - tukevia välineitä ja materiaaleja tai oppimisen tuotoksia voisi koota verkkoon ja kaikkien nähtäville. Portfolioista olin kuullut huhuja, mutta siihen se sitten jäikin. Olen koko aikuisikäni ollut aktiivinen kouluttautuja, mutta tuotokseni olivat pysyneet tiiviisti omalla tietokoneellani.

Opiskellessani tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijakoulutuksessa pääsin tutustumaan oppimisympäristöajatteluun ja laatimaan ensimmäisen portfolioni. Toteutustapana oli dokumentin laatiminen, mutta jostain sain päähäni viedä portfolioni myös verkkoon. Enkä vain asiantuntijakoulutukseen liittyvää portfoliota, vaan kerralla kaiken yliopistoon liittyvän ammattiosaamiseni ja kokemukseni. Toteutin portfolion omille verkkosivuilleni, ja niin olin osaamiseni ja oppimiseni kanssa ensimmäistä kertaa online.

Ensimmäinen askel sosiaalisen median hyödyntämiseen oli portfolioni siirtäminen wikiin. Mikä minua siinä viehätti, oli portfolion päivittämisen helppous ja riippumattomuus yliopistosta työnantajana. Ei tiedostokansioiden ja tiedostojen kanssa sähläämistä, ja päivittäminen oli mahdollista mistä tahansa. Verkkosivujeni kanssa olin ollut riippuvainen yliopistolla sijainneesta työkoneestani, ja nyt wikin avulla pystyin tekemään kaiken kotoa tavallisella verkkoselaimella. Tunne oman oppimisympäristöni omistajuudesta oli vahva, ja osaamiseni kehittäminen muuntui mielessäni työhön liittyvästä asiasta omaksi jutukseni.

Miltä henkilökohtainen oppimisympäristöni nyt sitten näyttää? Oppimisympäristöni ydin on Google Drive, jossa tuotan tekstini ja jonne kokoan niissä tarvitsemiani lähdemateriaaleja. Siellä kirjoitan myös yhdessä muiden kanssa. Tekstieni viimeistelyn teen kuitenkin usein perinteiseen tapaan Open Office -tekstinkäsittelyohjelmalla, ja varmuuskopioin valmiit tuotokseni helposti mukana kulkevalle kannettavalle levyasemalle. Julkisesti jaettavaksi tarkoitetut tuotokseni tallennan pdf-muodossa Google Driveen. Täysin tyytyväinen en siihen ole, sillä osoitteet ovat niin pitkiä, että julkaisuille täytyy aina muodostaa lyhytlinkki jakamisen helpottamiseksi. Edustavat tuotokset tallennan myös portfoliooni näytteiksi. Kuvia jaan DropBox-palvelussa.

Googlen Blogger-palvelussa pitämääni Seikkailuja Somen ihmemaassa -blogia (siis tätä johon juuri kirjoitan), käytän kahdella tapaa. Ensimmäinen tapa on jonkin mieltäni kiehtovan tai askarruttavan aiheen pohtiminen ja ajatusteni auki kirjoittaminen. Blogiin kirjoittaminen ja omien ajatusteni jakaminen julkisesti on myös hyvää harjoitusta avoimen toimintakulttuurin parempaan  omaksumiseen ja sisäistämiseen. Toinen blogini käyttötapa on pienimuotoisten, omaan tutkimustyöhöni pohjautuvien tekstien - eräänlaisten miniatyyritutkimusten - julkaiseminen. Tällä tavalla saan tutkimustietoa jaettua nopeasti ja vaivattomasti, ja kokoan tekstikirjastoa myöhempää käyttöä varten. Samalla blogi toimii osaamiseni näyteikkunana.

Laajaa ja moniosaista opintokokonaisuutta suorittaessani rakennan usein opintojeni tueksi oman verkkosivuston. Esimerkkinä tästä on Google Sites -palveluun toteuttamani opetusharjoittelusivusto, johon tuotin ja kokosin kaikki opetusharjoitteluuni sisältyneet kuvaukset, suunnitelmat, dokumentit ja materiaalit. Oppimispäiväkirjaa pidin hajautetusti niin paperilla kuin blogissa Kyvyt.fi -palvelussa. Opetusharjoittelusivustolta löytyy myös linkki opetusharjoittelusta arviointia varten kuvattuun videoon, jonka jaoin YouTube-palvelussa. Sivustoni sai osakseen runsaasti ihastusta ja kiitosta vertaisohjaajinani toimineilta opiskelijakollegoiltani.

Oppimisverkostoissani käytän aktiivisesti kolmea palvelua, Facebookia, Twitteriä ja LinkedIniä. Facebookia käytän näistä vapaamuotoisimmin ja monipuolisimmin, työtä ja vapaa-aikaa yhdistäen. Seuraan kiinnostavia sivustoja ja ryhmiä, ja teen postauksia silloin tällöin. Twitter puolestaan muodostaa minulle selkeästi ammattiin ja ammatilliseen kehittymiseen liittyvän ympäristön. Twitter-kontaktini toimivat sisältöjä seulovana henkilökohtaisena kuraattoriparvena, jotka helpottavat oman mielenkiintoni kohteisiin kuuluvien sisältöjen löytämistä. Mielenkiintoisimmat sisällöt twiittaan edelleen, jolloin saan ne samalla tallennettua itselleni myöhempää käyttöä varten. Ja tietysti twiittaan myös itse löytämiäni sekä itse tuottamiani sisältöjä. Tuotosteni julkisina jakelukanavina käytän Facebookia ja Twitteriä. LinkedIniä sen sijaan käytän rajatummin ammatillisen kontaktiverkostoni ja profiilini näkyväksi tekemiseen.  Erikoistuneita asiantuntijaverkostoja, kuten Sometua Ning-palvelussa, käytän ensisijaisesti tiedonhankintaan, sillä niiden keskusteluarkistot ovat usein varsinainen aarreaitta.

Portfolioni olen siirtänyt äskettäin PBworks-palvelusta WikiSpaces-palveluun. Tähän on ollut syynä wikin toiminnallisuuteen ja esteettisyyteen liittyviä seikkoja. Halusin jakaa laajan portfolioni kolmeen erillisesti hallinnoitavaan osaan ja silti pitää kokonaisuuden yhtenäisenä, jotta voisin paremmin suunnata osaamiseni esittelyä erilaisia työtehtäviä varten. Esteettisyys wikin ulkoasussa ja esimerkiksi kuvien asettelumahdollisuuksissa on tärkeää, koska haluan portfolioni säilyvän edustavana myös muuttuvassa teknologisessa ympäristössä.

Olen kokeillut monia muitakin sosiaalisen median palveluja, mutta ne eivät ole ainakaan vielä löytäneet pysyvää paikkaa henkilökohtaisen oppimisympäristöni osana. Pysyn kuitenkin avoimin mielin, ehkä jonain päivänä kolahtaa.

Haluan kaikkien käyttämieni palvelujen olevan välittömästi saatavilla, joten olen linkittänyt ne verkkoselaimeeni. Tärkeimmät palvelut olen kiinnittänyt suoraan kirjanmerkkipalkkiini, harvemmin tarvitsemani löytyvät palkkiin liitetyistä kirjanmerkkivalikoista. Olen aika ajoin harkinnut palvelujen kokoamista johonkin some-palveluun, mutta se yksi ylimääräinen askel on aina ollut liikaa. Nyt olen oppimisympäristössäni heti, kun vain avaan verkkoselaimen.

Sosiaalisen median palvelujen hyödyntäminen osana henkilökohtaista oppimisympäristöäni on ollut vähittäin etenevä ja monipuolistuva prosessi. Hyödyntämistä eteenpäin ajava voima on ollut  osaamiseni kehittämiseen liittyvien omien tarpeiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen. Tärkeää on ollut löytää kullekin palvelulle sellainen käyttötapa, jonka koen omakseni täysin riippumatta siitä, mitä muut palvelussa tavanomaisesti tekevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti