Mitä sosiaaliselle medialleni nyt kuuluu?

Onpahan vierähtänyt pitkä aika edellisestä blogikirjoituksestani.

Aloitin tänä syksynä opiskelun kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen maisterikoulutuksessa Jyväskylän yliopistossa, ja sen ohessa työskentelen ajoittain ja osa-aikaisesti tutkimuksen parissa Jyväskylän koulutuskuntayhtymän koordinoimassa KOPPI-hankkeessa. Sosiaalinen media ei siis ole enää työni ja opiskeluni keskiössä samalla tavoin kuin aiemmin, vaan olen kiinnostunut laajemmin oppimisesta ja oppimisympäristöjen kehittämisestä.

Mutta katsotaanpa, miten sosiaalinen media on läsnä omassa oppimisympäristössäni näin kolme vuotta myöhemmin.

Ensimmäinen iso muutos on se, että olen siirtänyt portfolioni omille nettisivuilleni. Tämä johtui siitä, että WikiSpaces lopetti noin pari vuotta sitten ilmaispalvelun henkilökohtaisille sivustoille, eikä palvelu mielestäni soveltunut portfoliolleni niin hyvin, että olisin halunnut maksaa siitä. Koska portfolion siirtely palvelusta toiseen on aika ison työn takana ja olin näihin muutoksiin kyllästynyt, päätin lopulta vuokrata itselleni Webhotellista verkkotilaa, johon voin rakentaa ja kokeilla erilaisia sivustoja juuri niin paljon kuin haluan. Olen tehnyt sinne Wordpress ja Moodle -asennuksia. Wordpress on käytössäni kolmessa hakemistossa, ja Moodle on ollut harjoittelukäytössä. Näiden parin vuoden aikana sivustoni on saanut uutta ilmettä ja uusia käyttötarkoituksia moneen otteeseen. Sivustollani on tällä hetkellä:

• online-oppimisympäristöni, johon olen koonnut keskeisiä oppimisen resurssejani
• e-portfolioni, johon olen koonnut tietoa osaamisestani, koulutuksestani ja työkokemuksestani
• digikirjastoni, johon olen koonnut julkaisujani ja mm. opinnoissani laatimiani esseitä

Toinen muutos on se, että olen läsnä työhön liittyvissä yhteisöpalveluissa huomattavasti aiempaa vähemmän. Olen edelleen Facebookissa, Twitterissä, LinkedInissä ja ties missä, mutta en lainkaan niin aktiivisesti kuin aiemmin. Sen sijaan vapaa-aikaan liittyviä yhteisöpalveluja käytän jatkuvasti. Olen alkanut kokea uutisvirtojen jatkuvan seuraamisen ja esilläolemisen jotenkin henkisesti rasittavaksi - varsinkin kun minulla ei ole siihen työn puolesta suurta tarvetta. Tämä on ilmiö, joka kaipaa tarkempaa pohdintaa.

Muutoin sosiaalisen median käyttöni on pysynyt aikalailla ennallaan: Learning Online.

Sosiaalinen media omassa oppimisympäristössäni

Kirjoitan parhaillaan artikkelia elinikäisestä oppimisesta omassa oppimisympäristössä, jossa kerron sosiaalisen median opetuskäytön kehittämishankkeiden lähestymistavoista aiheeseen. Keskiössä ovat koulujen oppilaat. Artikkelin koko työstämisen ajan on mieleni tehnyt lisätä siihen luku otsikolla Sosiaalinen media opettajan elinikäisen oppimisen tukena, ja kirjoittaa omista kokemuksistani. Lopulta tuli mieleen, että tämähän on hyvä aihe käsiteltäväksi blogissani.

Useimpien alani yliopistoihmisten tapaan minulla oli vielä viime vuosikymmenen alkupuolella oma yliopiston palvelimelle rakennettu henkilökohtainen verkkosivusto, johon olin koonnut tietoja itsestäni, pitämistäni kursseista ja julkaisuistani. Oppimisympäristön käsite oli minulle tuntematon, eikä mieleeni ollut edes juolahtanut, että oppimista - siis osaamisen kehittämistä - tukevia välineitä ja materiaaleja tai oppimisen tuotoksia voisi koota verkkoon ja kaikkien nähtäville. Portfolioista olin kuullut huhuja, mutta siihen se sitten jäikin. Olen koko aikuisikäni ollut aktiivinen kouluttautuja, mutta tuotokseni olivat pysyneet tiiviisti omalla tietokoneellani.

Opiskellessani tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijakoulutuksessa pääsin tutustumaan oppimisympäristöajatteluun ja laatimaan ensimmäisen portfolioni. Toteutustapana oli dokumentin laatiminen, mutta jostain sain päähäni viedä portfolioni myös verkkoon. Enkä vain asiantuntijakoulutukseen liittyvää portfoliota, vaan kerralla kaiken yliopistoon liittyvän ammattiosaamiseni ja kokemukseni. Toteutin portfolion omille verkkosivuilleni, ja niin olin osaamiseni ja oppimiseni kanssa ensimmäistä kertaa online.

Ensimmäinen askel sosiaalisen median hyödyntämiseen oli portfolioni siirtäminen wikiin. Mikä minua siinä viehätti, oli portfolion päivittämisen helppous ja riippumattomuus yliopistosta työnantajana. Ei tiedostokansioiden ja tiedostojen kanssa sähläämistä, ja päivittäminen oli mahdollista mistä tahansa. Verkkosivujeni kanssa olin ollut riippuvainen yliopistolla sijainneesta työkoneestani, ja nyt wikin avulla pystyin tekemään kaiken kotoa tavallisella verkkoselaimella. Tunne oman oppimisympäristöni omistajuudesta oli vahva, ja osaamiseni kehittäminen muuntui mielessäni työhön liittyvästä asiasta omaksi jutukseni.

Miltä henkilökohtainen oppimisympäristöni nyt sitten näyttää? Oppimisympäristöni ydin on Google Drive, jossa tuotan tekstini ja jonne kokoan niissä tarvitsemiani lähdemateriaaleja. Siellä kirjoitan myös yhdessä muiden kanssa. Tekstieni viimeistelyn teen kuitenkin usein perinteiseen tapaan Open Office -tekstinkäsittelyohjelmalla, ja varmuuskopioin valmiit tuotokseni helposti mukana kulkevalle kannettavalle levyasemalle. Julkisesti jaettavaksi tarkoitetut tuotokseni tallennan pdf-muodossa Google Driveen. Täysin tyytyväinen en siihen ole, sillä osoitteet ovat niin pitkiä, että julkaisuille täytyy aina muodostaa lyhytlinkki jakamisen helpottamiseksi. Edustavat tuotokset tallennan myös portfoliooni näytteiksi. Kuvia jaan DropBox-palvelussa.

Googlen Blogger-palvelussa pitämääni Seikkailuja Somen ihmemaassa -blogia (siis tätä johon juuri kirjoitan), käytän kahdella tapaa. Ensimmäinen tapa on jonkin mieltäni kiehtovan tai askarruttavan aiheen pohtiminen ja ajatusteni auki kirjoittaminen. Blogiin kirjoittaminen ja omien ajatusteni jakaminen julkisesti on myös hyvää harjoitusta avoimen toimintakulttuurin parempaan  omaksumiseen ja sisäistämiseen. Toinen blogini käyttötapa on pienimuotoisten, omaan tutkimustyöhöni pohjautuvien tekstien - eräänlaisten miniatyyritutkimusten - julkaiseminen. Tällä tavalla saan tutkimustietoa jaettua nopeasti ja vaivattomasti, ja kokoan tekstikirjastoa myöhempää käyttöä varten. Samalla blogi toimii osaamiseni näyteikkunana.

Laajaa ja moniosaista opintokokonaisuutta suorittaessani rakennan usein opintojeni tueksi oman verkkosivuston. Esimerkkinä tästä on Google Sites -palveluun toteuttamani opetusharjoittelusivusto, johon tuotin ja kokosin kaikki opetusharjoitteluuni sisältyneet kuvaukset, suunnitelmat, dokumentit ja materiaalit. Oppimispäiväkirjaa pidin hajautetusti niin paperilla kuin blogissa Kyvyt.fi -palvelussa. Opetusharjoittelusivustolta löytyy myös linkki opetusharjoittelusta arviointia varten kuvattuun videoon, jonka jaoin YouTube-palvelussa. Sivustoni sai osakseen runsaasti ihastusta ja kiitosta vertaisohjaajinani toimineilta opiskelijakollegoiltani.

Oppimisverkostoissani käytän aktiivisesti kolmea palvelua, Facebookia, Twitteriä ja LinkedIniä. Facebookia käytän näistä vapaamuotoisimmin ja monipuolisimmin, työtä ja vapaa-aikaa yhdistäen. Seuraan kiinnostavia sivustoja ja ryhmiä, ja teen postauksia silloin tällöin. Twitter puolestaan muodostaa minulle selkeästi ammattiin ja ammatilliseen kehittymiseen liittyvän ympäristön. Twitter-kontaktini toimivat sisältöjä seulovana henkilökohtaisena kuraattoriparvena, jotka helpottavat oman mielenkiintoni kohteisiin kuuluvien sisältöjen löytämistä. Mielenkiintoisimmat sisällöt twiittaan edelleen, jolloin saan ne samalla tallennettua itselleni myöhempää käyttöä varten. Ja tietysti twiittaan myös itse löytämiäni sekä itse tuottamiani sisältöjä. Tuotosteni julkisina jakelukanavina käytän Facebookia ja Twitteriä. LinkedIniä sen sijaan käytän rajatummin ammatillisen kontaktiverkostoni ja profiilini näkyväksi tekemiseen.  Erikoistuneita asiantuntijaverkostoja, kuten Sometua Ning-palvelussa, käytän ensisijaisesti tiedonhankintaan, sillä niiden keskusteluarkistot ovat usein varsinainen aarreaitta.

Portfolioni olen siirtänyt äskettäin PBworks-palvelusta WikiSpaces-palveluun. Tähän on ollut syynä wikin toiminnallisuuteen ja esteettisyyteen liittyviä seikkoja. Halusin jakaa laajan portfolioni kolmeen erillisesti hallinnoitavaan osaan ja silti pitää kokonaisuuden yhtenäisenä, jotta voisin paremmin suunnata osaamiseni esittelyä erilaisia työtehtäviä varten. Esteettisyys wikin ulkoasussa ja esimerkiksi kuvien asettelumahdollisuuksissa on tärkeää, koska haluan portfolioni säilyvän edustavana myös muuttuvassa teknologisessa ympäristössä.

Olen kokeillut monia muitakin sosiaalisen median palveluja, mutta ne eivät ole ainakaan vielä löytäneet pysyvää paikkaa henkilökohtaisen oppimisympäristöni osana. Pysyn kuitenkin avoimin mielin, ehkä jonain päivänä kolahtaa.

Haluan kaikkien käyttämieni palvelujen olevan välittömästi saatavilla, joten olen linkittänyt ne verkkoselaimeeni. Tärkeimmät palvelut olen kiinnittänyt suoraan kirjanmerkkipalkkiini, harvemmin tarvitsemani löytyvät palkkiin liitetyistä kirjanmerkkivalikoista. Olen aika ajoin harkinnut palvelujen kokoamista johonkin some-palveluun, mutta se yksi ylimääräinen askel on aina ollut liikaa. Nyt olen oppimisympäristössäni heti, kun vain avaan verkkoselaimen.

Sosiaalisen median palvelujen hyödyntäminen osana henkilökohtaista oppimisympäristöäni on ollut vähittäin etenevä ja monipuolistuva prosessi. Hyödyntämistä eteenpäin ajava voima on ollut  osaamiseni kehittämiseen liittyvien omien tarpeiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen. Tärkeää on ollut löytää kullekin palvelulle sellainen käyttötapa, jonka koen omakseni täysin riippumatta siitä, mitä muut palvelussa tavanomaisesti tekevät.

Kohti oppimisen arvioinnin uudistamista

Olen kirjoittanut seuraavan tekstin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen loppuraporttia varten.

Oppimisen arvioinnilla tarkoitetaan laadullista evaluaatiota erotuksena perinteisestä arvosanoihin perustuvasta opintosuoritusten arvostelusta. Arviointia tehdään oppilaslähtöisesti, oppilaan kasvun tukemiseksi ja monipuolista palautetta tarjoten. Esiopetuksessa arvioinnin kohteena on ennen kaikkea lapsen kasvu- ja oppimisprosessin edistyminen, kun taas perusopetuksessa ja lukio-opetuksessa painopiste siirtyy vähitellen yhä selvemmin opinnoissa edistymiseen ja oppimistavoitteiden saavuttamiseen. Tarkoituksena on auttaa opiskelijaa kehittymään omasta osaamisestaan tietoiseksi, oppimisesta nauttivaksi ja omiin oppimistaitoihinsa luottavaksi oppijaksi. Siksi arvioinnin tavoitteena tulee olla kunkin oppilaan yksilöllisen ominaislaadun ymmärtäminen ja mahdollisimman luotettavan käsityksen saaminen tämän vahvuuksista ja kehittymistarpeista.

Oppimisen arviointi on osa elinikäistä oppimista, jonka keskeinen taito on oppilaan tekemä itsearviointi ja siinä kehittyminen. Tavoitteena on oppilaan kyky ja mahdollisuus reflektiiviseen omien kokemusten ja oman toiminnan arviointiin. Elinikäiseen oppimiseen kuuluu myös omien tavoitteiden asettaminen ja mielekkäiden arviointiperusteiden tunnistaminen, ja siksi oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua näiden määrittelyyn. Muut arviointitavat kuten vertaisarviointi, jossa oppijat arvioivat toistensa osaamista, ja ulkoinen arviointi, jossa arvioijana toimii opettaja tai muu oppimisen ohjaaja, tulisi suunnitella näitä elinikäisen oppimisen tavoitteita tukeviksi. Ulkoinen arviointi voi tarvittaessa olla moniammatillista, ja sitä voidaan tehdä keskustellen myös oppilaan huoltajien kanssa esimerkiksi testitulosten tai oppilaan itsearvioinnin pohjalta. Arvioinnin tulisi olla monimuotoista ja oppijaa osallistavaa, motivoivaa ja kannustavaa.

Arviointi voi kohdistua oppimisvalmiuksiin, aiemmin opittuun, osaamiseen tai oppimisprosessiin. Oppimisvalmiuksien arvioinnin tavoitteena on selvittää, ovatko oppijan tiedot, taidot ja asenteet riittävällä tasolla opinnoista suoriutumiseen, havaita tukiopetuksen tai lisäopetuksen tarve ajoissa ja siten ehkäistä ongelmien kasaantumista opintojen myöhemmissä vaiheissa. Aiemmin opitun arvioinnissa selvitetään, missä määrin opintoja edeltävä tai niistä erillään hankittu osaaminen vastaa opintojen osaamistavoitteita ja millä tavalla osaamista tulisi mahdollisesti täydentää. Osaamisen arvioinnin tavoitteena on saada todenmukainen käsitys oppijan osaamisen tasosta, vahvuuksista ja kehittymishaasteista. Oppimisprosessin arvioinnin tavoitteena puolestaan on kehittää oppilaan kykyä hahmottaa ja ymmärtää omaa oppimisprosessiaan ja itseään oppijana sekä tunnistaa itselleen ominaisia oppimisen tapoja ja erityispiirteitä.

Osaamisen arvioinnin tulisi olla mielekästä, ja siksi arviointitapoja harkitessa tulisi miettiä, mitä sujuva toiminta autenttisissa tilanteissa edellyttää tietojen ja taitojen hallinnalta. Tulisi miettiä, hidastaako puuttuvan tiedon hankinta arviointitilanteessa toimintaa epätoivottavalla tavalla. Joissain tilanteissa toiminta edellyttää rutiininomaista, ulkoa opittua osaamista, jonka arviointiin voivat parhaiten soveltua erilaiset suoriutumiskykyä mittaavat testit, näytöt ja simulaatiot. Nopeita vastauksia vaativat ongelmanratkaisutilanteet voivat vaatia esimerkiksi riittävää kielitaitoa, sisällönhallintaa ja argumentointitaitoa, jolloin niiden arviointiin sopivat aidot tai simuloidut vuorovaikutustilanteet. Vaativammat tiedonhankinta- ja ongelmanratkaisutilanteet edellyttävät sisällönhallinnan lisäksi myös tiedon etsinnän, arvioinnin ja yhteistyön taitoja. Siksi niihin liittyvän osaamisen arvoinnissa ei tulisi rajoittua perinteiseen itsenäiseen ja muistamiseen perustuvaan testi- tai tenttitilanteeseen, vaan arvioinnin perustaksi voidaan ottaa esimerkiksi tiedonhankinta- ja ongelmanratkaisuprosessin dokumentointi ja tarjotun ratkaisun kuvaus.

Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää arviointikohteiden dokumentoinnissa ja jakamisessa niin tekstuaalisesti blogeissa ja wikeissä kuin multimediaalisesti kuvina, videoina ja äänitteinä, ja niihin liittyvää palautetta voidaan antaa samalla tapaa kommentteina tai postauksina. Vuorovaikutuksen dokumentointia voidaan tehdä yhteisöpalveluissa, keskustelupalstoilla ja tallentavissa chat-huoneissa tai videopalveluissa. Näiden avulla voidaan myös antaa palautetta ja käydä palautekeskusteluja. Eri oppiaineisiin on lisäksi tarjolla oppimispelejä ja simulaatioita, joita voidaan opiskelun lisäksi hyödyntää osaamisen arvioinnissa.

Sosiaalinen media oppimis- ja opetusmenetelmissä

Olen kirjoittanut seuraavan tekstin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen loppuraporttia varten.

Sosiaalinen media tulisi ottaa huomioon niin osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoihin kuuluvia mediataitoja, kouluyhteisön vuorovaikutteisissa ja osallistavissa toimintatavoissa, kodin ja koulun välisessä yhteistyössä kuin sillanrakentajana koulun ja sen ulkopuolisten oppimisympäristöjen välillä. Sosiaalinen media voi toimintamalleissa olla osa lähityöskentelyä, etätyöskentelyä tai liikkuvaa työskentelyä. Samaan oppimis- tai opetusmenetelmään voi sisältyä eri työskentelymuotoja.

Lähityöskentelyssä sosiaalista mediaa hyödyntävien oppimis- ja opetusmenetelmien pedagogiikka edellyttää sitä, että opettajat ja oppilaat työskentelevät samassa tilassa, esimerkiksi luokkahuoneessa. Oppilaiden ja opettajien välinen ja keskinäinen kasvokkainen vuorovaikutus ja yhteistoiminta on keskeistä, mutta sen tukena tai muuna työvälineenä käytetään jotain sosiaalisen median palvelua. Oppilaat ja opettajat voivat käyttää työskentelyssään omia tai koulun päätelaitteita. Tyypillisiin toteutuksiin sisältyy tekstin ja multimedian (video, kuva, ääni) tuottamista ja jakamista sosiaalisen median palveluissa (blogit, wikit, videoiden ja kuvien jakopalvelut) sekä suuremmissa ryhmissä vuorovaikutuksen tukemista viestintäpalvelujen, esimerkiksi mikroblogin, avulla. Koska toiminta tapahtuu yhteisessä tilassa, menetelmät voivat hyödyntää monimediallisuutta ja moniaistillisuutta. Mielenkiintoisia toteutuksia ovat myös osallistuminen sosiaalisen median yhteisöjen toimintaan, esimerkiksi Wikipedia-artikkelien kirjoittaminen, sanakirjojen työstäminen tai osallistuminen jonkin asiantuntijatuntijayhteisön keskusteluihin.

Etätyöskentelyssä sosiaalista mediaa hyödyntävien oppimis- ja opetusmenetelmien pedagogiikka on suunniteltu tukemaan oppilaiden ja opettajien itsenäistä tai yhteistoiminnallista työskentelyä verkkovälitteisesti sosiaalisen median palveluja hyödyntäen. Oppilaat ja opettajat voivat osallistua työskentelyyn omilla päätelaitteillaan ainakin periaatteessa missä tahansa, esimerkiksi kotona tai mobiililaitteilla. Tyypillisiin toteutuksiin sisältyy toimintaa jossain verkko-oppimisympäristössä tai yhteisöpalvelussa, johon on yhdistetty erilaisia sosiaalisen median välineitä. Toiminnan keskuksena voi olla myös jokin julkaisualusta kuten blogi tai wiki. Viestintää ja vuorovaikutusta tuetaan esimerkiksi yhteisöpalvelujen, videotapaamisten, pikaviestinnän tai keskustelupalstojen avulla. Mielenkiintoisia toteutuksia ovat esimerkiksi käänteiseen opetukseen perustuvat menetelmät, joissa opetettaviin asioihin tutustutaan verkossa ja lähitunnit käytetään tehtävien ja harjoitusten tekemiseen. Myös oman luokan toiminnasta kertova luokkablogi yhdistää lähi- ja etätyöskentelyä ja tarjoaa kodeille ja muille tahoille ikkunan luokan arkeen.

Liikkuvassa työskentelyssä sosiaalista mediaa hyödyntävien oppimis- ja opetusmenetelmien pedagogiikka edellyttää liikkeellä oloa, esimerkiksi luonnossa, kulttuurikohteissa tai arkiympäristössä. Siihen voi sisältyä itsenäistä ja yhteistoiminnallista työskentelyä sekä kasvokkaista ja verkkovälitteistä vuorovaikutusta. Oppilaat ja opettajat voivat käyttää työskentelyssään omia tai koulun antamia mobiililaitteita. Tyypillisiin toteutuksiin sisältyy tutkittujen kohteiden dokumentointi videoin, kuvin ja tekstinä johonkin yhteisöpalveluun tai julkaisualustalle mobiililaitteiden avulla. Mielenkiintoisia toteutuksia ovat myös tiedon kerääminen asiantuntijoille, kuten erilaiset luontohavainnot, laskennat ja mittaukset, sekä omaan asuinympäristöön vaikuttaminen, kuten kulkuteiden ja liikenteen ongelmakohtien kartoittaminen.

Oppimis- ja opetusympäristöt yli rajojen, osa 2: Autenttiset ympäristöt ja aktiivinen osallisuus

Olen kirjoittanut seuraavan tekstin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen loppuraporttia varten.

Oppimis- ja opetusympäristöjen perinteiset rajat voidaan ylittää laajentamalla niiden alaa yhteiskuntaan, jonka osa myös koulut ovat. Autenttiset oppimis- ja opetusympäristöt ovat erilaisia arjen, työn, luonnon ja kulttuurin ympäristöjä, joissa oppijat ja opettajat ovat läsnä autenttisissa tilanteissa, toiminnoissa ja vuorovaikutussuhteissa. Oppiminen tapahtuu omakohtaisesti osallistumalla, tekemällä, kokeilemalla, tarkkailemalla ja dokumentoimalla asioita, tapahtumia ja toimintaa. Tyypillisiä toteutuksia ovat esimerkiksi erilaiset osallistavat retket luontoon ja kulttuurikohteisiin, arjen ympäristöjen tutkiminen sekä työssäoppiminen. Oppimisen kannalta keskeistä on kontekstuaalisuus, virikkeellisyys, keksiminen ja luovuus, jolloin pedagogisena lähtökohtana voi toimia esimerkiksi tutkiva tai ongelmaperustainen oppiminen.

Aktiivinen osallisuus tarkoittaa autenttisissa ympäristöissä askelta toimimisesta osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Siihen voi sisältyä ympäristön ja toiminnan arviointia, mahdollisten epäkohtien, puutteiden tai tarpeiden havaitsemista sekä ratkaisumallien kehittämistä. Olennaista on asioiden ja kysymysten esiintuominen erilaisten vaikutuskanavien kautta, osallistuminen vertaisena niitä koskevaan keskusteluun, vuorovaikutus asiantuntijoiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan myös osallistuminen päätöksentekoon. Oppimisen kannalta keskeistä on tutustuminen erilaisiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin ja keinoihin, itsensä ilmaisemisen ja yhteistyön taitojen kehittyminen sekä yleisesti kasvaminen aktiiviseen kansalaisuuteen. Osallistuminen ja vaikuttaminen voi olla paikallista, kansallista tai kansainvälistä kunkin omien kykyjen mukaan.

Oppilaille lähin autenttinen oppimisympäristö ja aktiivisen osallisuuden paikka on oma koulu toimintaympäristönä ja sen toiminnan arviointiin, kehittämiseen ja päätöksentekoon osallistuminen. Perinteinen oppilaiden osallistumis- ja vaikuttamiskanava on oppilaskuntatoiminta ja oppilaskunnan edustaminen erilaisissa työryhmissä, kokouksissa ja päätöksentekoelimissä. Koulu voi silti tarjota näiden lisäksi suorempia ja koulun arkeen kiinnittyviä tapoja osallistua ja vaikuttaa, kuten luokkatiimit. Oppilailla on paljon annettavaa myös arjen toimintaympäristöjen kehittämiseen lasten ja nuorten näkökulmasta, oli kyse sitten taloyhtiön toiminnasta, järjestyssäännöistä, liikenteestä tai kunnan palveluista. Osallistuminen kulttuurielämään ja tieteen ja taiteen kautta vaikuttaminen on myös eräs tapa aktiiviseen osallisuuteen.

Opettajan kannalta oppilaiden autenttiset oppimisympäristöt ja aktiivinen osallisuus merkitsevät yhteistyön ja verkostoitumisen korostumista. Yhteistyötä voidaan tehdä muiden koulujen, oppilaitosten ja koulutusalan toimijoiden kanssa asiantuntijuuden  jakamiseksi ja työnjaon kehittämiseksi. Yhteistyön tapoja voivat olla esimerkiksi oppimateriaalien ja opetusresurssien jakaminen, yhteisten kurssien ja opintokokonaisuuksien järjestäminen, oppilas- ja opettajavaihto, kummiluokat ja -koulut sekä erilaiset oppimis- ja opetusverkostot. Yhteistyötä voidaan tehdä myös julkishallinnon organisaatioiden, yrityselämän ja yhdistysten kanssa. Merkittäviä ovat erilaiset asiantuntijayhteisöt ja verkostot sekä avoimen kansalaistoiminnan tarjoamat mahdollisuudet. Koulun ja opettajien tehtävänä on varmistaa, että oppilaat pääsevät rakentavaan vuorovaikutukseen niin koulun sisäisten kuin ulkopuolistenkin toimijoiden kanssa.

Sosiaalinen media tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia verkostoitumiseen, yhteistyön ja vuorovaikutuksen tukemiseen, toimintaympäristön ja oman toiminnan dokumentointiin sekä itseilmaisuun. Mobiililaitteiden avulla sosiaalinen media on matkalla mukana, mikä helpottaa reaaliaikaista vuorovaikutusta ja dokumentointia sekä etänä että paikan päällä. Etäyhteydet helpottavat myös koulun ulkopuolisten toimijoiden ja asiantuntijoiden osallistumista koulussa tapahtuvaan toimintaan.

Some - elämää ja kuolemaa, eräänlainen muistokirjoitus

Sain menneellä viikolla kuulla suru-uutisen. Eräs vapaa-ajan facebook-tuttavani, syöpää sairastanut, oli katsonut parhaaksi päättää elämänsä oman käden kautta. Hän oli ollut jo pari kuukautta poissa facebookista, joten lähimmät ystävät olivat osanneet odottaa ikävää uutista.

Intoutunut musiikin keräilijä ja 60-70-lukujen rock-harvinaisuuksien kävelevä tietosanakirja on poissa.

Vai onko sittenkään? Kun ihminen kuolee, facebookissa hän ei poistu keskuudestamme. Postausten ja viestien virta pysähtyy, ja tyhjä paikka jää, mutta kaikki mennyt säilyy. Vapaa-ajan facebookin kaverilistallani on pari muutakin lepoon päässyttä, ja olen nähnyt miten he hyvin pitkään kuolemansakin jälkeen voivat yhä olla osa yhteisöä. Ystävät käyvät kuolleen sivulla kertomassa surustaan ja lohduttamassa läheisiä ja toisiaan. Jaetaan ystävän kuvia ja videoita. Tämän ensimmäinen youtube video. Kuolleen syntymäpäivää ja kuolinpäivää muistetaan vielä pitkään, kerrotaan muistoja ja tarinoita. Jaetaan muistovideoita, jotka ystävä parhaassa tapauksessa ehti nähdä ennen kuolemaansa. Aktiivisimmat verkostoitujat saavat lisää kavereita vielä kuukausia kuolemastaan, mikä voi olla varsin järkyttävä kokemus lähiomaisille. Muistot ovat facebookissa konkreettisesti läsnä. Ystävyys ei katkea.

R.I.P.

Sivusi ei lepää rauhassa, sillä ystäväsi ovat vielä täällä.

Oppimis- ja opetusympäristöt yli rajojen, osa 1: koulun sisäisten ja niitä tukevien ympäristöjen integrointi

Olen kirjoittanut seuraavan tekstin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen loppuraporttia varten.

Oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämisessä pyritään perinteisiä rajoja ylittävään yhteistyöhön ja ympäristöjen integrointiin. Eräänä näkökulmana tähän on koulun sisäisten ja niihin läheisesti liittyvien ympäristöjen integrointi. Rajoja voidaan ylittää kaikilla oppimis- ja opetusympäristöjen osa-alueilla.

Kouluissa on usein paljon hyödyntämättömiä fyysisiä ja teknologisia resursseja, joita ei käytetä niiden tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti. Koko koulurakennusta eri tiloineen ja laajemminkin koulun aluetta voidaan hyödyntää oppimis- ja opetusympäristönä, ja olemassaolevaa opetusteknologiaa voidaan ottaa käyttöön aiempaa intensiivisemmin. Tiloille ja opetusteknologialle voidaan myös kehittää uusia pedagogisia käyttötapoja, ja uusia laitteita, kalustusta, sisustusta ja valaistusta voidaan tuoda tiloihin tarvittaessa.

Oppimisessa ja opetuksessa voidaan hyödyntää uusia pedagogisia ja didaktisia periaatteita. Erilaisia oppimis- ja opetustapoja voidaan yhdistellä esimerkiksi ongelmaperustaisen oppimisen tai tutkivan oppimisen avulla. Ainerajat voidaan ylittää esimerkiksi hyödyntämällä ilmiöpohjaista oppimista tai projektioppimista. Luokkarajat puolestaan voidaan ylittää muodostamalla oppilasryhmiä eri luokkien oppilaista tai sallimalla oppilaille yksilöllinen etenemistahti opinnoissaan. Myös oppilaiden ja opettajien roolirajat voidaan ylittää siten, että oppilaat toimivat toistensa vertaisopettajina ja opettaja voi olla mukana vertaisoppijana.

Elinikäinen oppiminen koskee sekä oppilaita että opettajia. Ihmisten erilaisuus oppijoina ja aiemmin kertynyt osaaminen tulisi tunnistaa ja tunnustaa siten, että se näkyy joustavuutena niin henkilökohtaisessa kehittymistavoitteiden asettamisessa ja opiskelun suunnittelussa kuin oppimisympäristössäkin. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi erot oppijoiden temperamentissa, oppimistyyleissä ja -tavoissa, kehitysvaiheessa, tottumuksissa ja kiinnostuksen kohteissa. Mahdollisten oppimisvaikeuksien ja oppimisen haasteiden huomioiminen on välttämätöntä.

Koulussa ja sen lähipiirissä on perinteisesti useita hajautuneita oppimis- ja opetusympäristöjä, joiden tarkoituksena on oppilaiden ja opettajien ohjaaminen työskentelyyn ja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä. Mukana ohjaamisessa on monta eri tahoa ja monen eri ammattikunnan edustajia. Yhteistyötä tehdään mm. kodin ja huoltajien, oppilaskunnan, opinto-ohjaajien, opintohallinnon, oppilashuollon, hyvinvointipalvelujen, tietohallinnon käyttötuen ja tvt-kouluttajien sekä kirjastojen tietopalvelujen ja tiedonhankinnan kouluttajien kanssa. Kehittämisen tavoitteena on näiden tahojen tiiviimpi keskinäinen yhteistyö, osallistaminen ja toiminnan niveltäminen osaksi yhteistä oppimis- ja opetusympäristöä.

Sosiaalisen median erilaiset palvelut varsinkin mobiililaitteiden käyttöön yhdistettynä tuovat uudenlaisia mahdollisuuksia koulun alueen ja eri tilojen hyödyntämiseen. Oppiminen ja opetus ei ole enää sidoksissa tiettyyn luokkatilaan. Ryhmät voivat liikkua ja tehdä yhteistyötä keskenään jopa hajautuneina eri puolille koulun aluetta. Palvelujen monipuolisuus ja uutta oppimis- ja opetusajattelua tukevat toimintatavat tekevät varsin helpoksi toteuttaa uudenlaisiin pedagogisiin lähtökohtiin perustuvia oppimis- ja opetusympäristöjä sekä joustavia henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä elinikäisen oppimisen ympäristöjä. Sosiaalista mediaa voi myös hyödyntää eri toimijatahoja yhdistävien oppimis- ja opetusympäristöjen toteuksessa sekä toimijatahojen keskinäisessä yhteydenpidossa ja viestinnässä.