keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Oppimis- ja opetusympäristöt yli rajojen, osa 1: koulun sisäisten ja niitä tukevien ympäristöjen integrointi

Olen kirjoittanut seuraavan tekstin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen loppuraporttia varten.

Oppimis- ja opetusympäristöjen kehittämisessä pyritään perinteisiä rajoja ylittävään yhteistyöhön ja ympäristöjen integrointiin. Eräänä näkökulmana tähän on koulun sisäisten ja niihin läheisesti liittyvien ympäristöjen integrointi. Rajoja voidaan ylittää kaikilla oppimis- ja opetusympäristöjen osa-alueilla.

Kouluissa on usein paljon hyödyntämättömiä fyysisiä ja teknologisia resursseja, joita ei käytetä niiden tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti. Koko koulurakennusta eri tiloineen ja laajemminkin koulun aluetta voidaan hyödyntää oppimis- ja opetusympäristönä, ja olemassaolevaa opetusteknologiaa voidaan ottaa käyttöön aiempaa intensiivisemmin. Tiloille ja opetusteknologialle voidaan myös kehittää uusia pedagogisia käyttötapoja, ja uusia laitteita, kalustusta, sisustusta ja valaistusta voidaan tuoda tiloihin tarvittaessa.

Oppimisessa ja opetuksessa voidaan hyödyntää uusia pedagogisia ja didaktisia periaatteita. Erilaisia oppimis- ja opetustapoja voidaan yhdistellä esimerkiksi ongelmaperustaisen oppimisen tai tutkivan oppimisen avulla. Ainerajat voidaan ylittää esimerkiksi hyödyntämällä ilmiöpohjaista oppimista tai projektioppimista. Luokkarajat puolestaan voidaan ylittää muodostamalla oppilasryhmiä eri luokkien oppilaista tai sallimalla oppilaille yksilöllinen etenemistahti opinnoissaan. Myös oppilaiden ja opettajien roolirajat voidaan ylittää siten, että oppilaat toimivat toistensa vertaisopettajina ja opettaja voi olla mukana vertaisoppijana.

Elinikäinen oppiminen koskee sekä oppilaita että opettajia. Ihmisten erilaisuus oppijoina ja aiemmin kertynyt osaaminen tulisi tunnistaa ja tunnustaa siten, että se näkyy joustavuutena niin henkilökohtaisessa kehittymistavoitteiden asettamisessa ja opiskelun suunnittelussa kuin oppimisympäristössäkin. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi erot oppijoiden temperamentissa, oppimistyyleissä ja -tavoissa, kehitysvaiheessa, tottumuksissa ja kiinnostuksen kohteissa. Mahdollisten oppimisvaikeuksien ja oppimisen haasteiden huomioiminen on välttämätöntä.

Koulussa ja sen lähipiirissä on perinteisesti useita hajautuneita oppimis- ja opetusympäristöjä, joiden tarkoituksena on oppilaiden ja opettajien ohjaaminen työskentelyyn ja elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä. Mukana ohjaamisessa on monta eri tahoa ja monen eri ammattikunnan edustajia. Yhteistyötä tehdään mm. kodin ja huoltajien, oppilaskunnan, opinto-ohjaajien, opintohallinnon, oppilashuollon, hyvinvointipalvelujen, tietohallinnon käyttötuen ja tvt-kouluttajien sekä kirjastojen tietopalvelujen ja tiedonhankinnan kouluttajien kanssa. Kehittämisen tavoitteena on näiden tahojen tiiviimpi keskinäinen yhteistyö, osallistaminen ja toiminnan niveltäminen osaksi yhteistä oppimis- ja opetusympäristöä.

Sosiaalisen median erilaiset palvelut varsinkin mobiililaitteiden käyttöön yhdistettynä tuovat uudenlaisia mahdollisuuksia koulun alueen ja eri tilojen hyödyntämiseen. Oppiminen ja opetus ei ole enää sidoksissa tiettyyn luokkatilaan. Ryhmät voivat liikkua ja tehdä yhteistyötä keskenään jopa hajautuneina eri puolille koulun aluetta. Palvelujen monipuolisuus ja uutta oppimis- ja opetusajattelua tukevat toimintatavat tekevät varsin helpoksi toteuttaa uudenlaisiin pedagogisiin lähtökohtiin perustuvia oppimis- ja opetusympäristöjä sekä joustavia henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä elinikäisen oppimisen ympäristöjä. Sosiaalista mediaa voi myös hyödyntää eri toimijatahoja yhdistävien oppimis- ja opetusympäristöjen toteuksessa sekä toimijatahojen keskinäisessä yhteydenpidossa ja viestinnässä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti