Sain menneellä viikolla kuulla suru-uutisen. Eräs vapaa-ajan facebook-tuttavani, syöpää sairastanut, oli katsonut parhaaksi päättää elämänsä oman käden kautta. Hän oli ollut jo pari kuukautta poissa facebookista, joten lähimmät ystävät olivat osanneet odottaa ikävää uutista.
Intoutunut musiikin keräilijä ja 60-70-lukujen rock-harvinaisuuksien kävelevä tietosanakirja on poissa.
Vai onko sittenkään? Kun ihminen kuolee, facebookissa hän ei poistu keskuudestamme. Postausten ja viestien virta pysähtyy, ja tyhjä paikka jää, mutta kaikki mennyt säilyy. Vapaa-ajan facebookin kaverilistallani on pari muutakin lepoon päässyttä, ja olen nähnyt miten he hyvin pitkään kuolemansakin jälkeen voivat yhä olla osa yhteisöä. Ystävät käyvät kuolleen sivulla kertomassa surustaan ja lohduttamassa läheisiä ja toisiaan. Jaetaan ystävän kuvia ja videoita. Tämän ensimmäinen youtube video. Kuolleen syntymäpäivää ja kuolinpäivää muistetaan vielä pitkään, kerrotaan muistoja ja tarinoita. Jaetaan muistovideoita, jotka ystävä parhaassa tapauksessa ehti nähdä ennen kuolemaansa. Aktiivisimmat verkostoitujat saavat lisää kavereita vielä kuukausia kuolemastaan, mikä voi olla varsin järkyttävä kokemus lähiomaisille. Muistot ovat facebookissa konkreettisesti läsnä. Ystävyys ei katkea.
R.I.P.
Sivusi ei lepää rauhassa, sillä ystäväsi ovat vielä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti