Olen kirjoittanut seuraavan tekstin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa (SOMY) -koordinointihankkeen loppuraporttia varten.
Oppimis- ja opetusympäristöjen perinteiset rajat voidaan ylittää laajentamalla niiden alaa yhteiskuntaan, jonka osa myös koulut ovat. Autenttiset oppimis- ja opetusympäristöt ovat erilaisia arjen, työn, luonnon ja kulttuurin ympäristöjä, joissa oppijat ja opettajat ovat läsnä autenttisissa tilanteissa, toiminnoissa ja vuorovaikutussuhteissa. Oppiminen tapahtuu omakohtaisesti osallistumalla, tekemällä, kokeilemalla, tarkkailemalla ja dokumentoimalla asioita, tapahtumia ja toimintaa. Tyypillisiä toteutuksia ovat esimerkiksi erilaiset osallistavat retket luontoon ja kulttuurikohteisiin, arjen ympäristöjen tutkiminen sekä työssäoppiminen. Oppimisen kannalta keskeistä on kontekstuaalisuus, virikkeellisyys, keksiminen ja luovuus, jolloin pedagogisena lähtökohtana voi toimia esimerkiksi tutkiva tai ongelmaperustainen oppiminen.
Aktiivinen osallisuus tarkoittaa autenttisissa ympäristöissä askelta toimimisesta osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Siihen voi sisältyä ympäristön ja toiminnan arviointia, mahdollisten epäkohtien, puutteiden tai tarpeiden havaitsemista sekä ratkaisumallien kehittämistä. Olennaista on asioiden ja kysymysten esiintuominen erilaisten vaikutuskanavien kautta, osallistuminen vertaisena niitä koskevaan keskusteluun, vuorovaikutus asiantuntijoiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan myös osallistuminen päätöksentekoon. Oppimisen kannalta keskeistä on tutustuminen erilaisiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin ja keinoihin, itsensä ilmaisemisen ja yhteistyön taitojen kehittyminen sekä yleisesti kasvaminen aktiiviseen kansalaisuuteen. Osallistuminen ja vaikuttaminen voi olla paikallista, kansallista tai kansainvälistä kunkin omien kykyjen mukaan.
Oppilaille lähin autenttinen oppimisympäristö ja aktiivisen osallisuuden paikka on oma koulu toimintaympäristönä ja sen toiminnan arviointiin, kehittämiseen ja päätöksentekoon osallistuminen. Perinteinen oppilaiden osallistumis- ja vaikuttamiskanava on oppilaskuntatoiminta ja oppilaskunnan edustaminen erilaisissa työryhmissä, kokouksissa ja päätöksentekoelimissä. Koulu voi silti tarjota näiden lisäksi suorempia ja koulun arkeen kiinnittyviä tapoja osallistua ja vaikuttaa, kuten luokkatiimit. Oppilailla on paljon annettavaa myös arjen toimintaympäristöjen kehittämiseen lasten ja nuorten näkökulmasta, oli kyse sitten taloyhtiön toiminnasta, järjestyssäännöistä, liikenteestä tai kunnan palveluista. Osallistuminen kulttuurielämään ja tieteen ja taiteen kautta vaikuttaminen on myös eräs tapa aktiiviseen osallisuuteen.
Opettajan kannalta oppilaiden autenttiset oppimisympäristöt ja aktiivinen osallisuus merkitsevät yhteistyön ja verkostoitumisen korostumista. Yhteistyötä voidaan tehdä muiden koulujen, oppilaitosten ja koulutusalan toimijoiden kanssa asiantuntijuuden jakamiseksi ja työnjaon kehittämiseksi. Yhteistyön tapoja voivat olla esimerkiksi oppimateriaalien ja opetusresurssien jakaminen, yhteisten kurssien ja opintokokonaisuuksien järjestäminen, oppilas- ja opettajavaihto, kummiluokat ja -koulut sekä erilaiset oppimis- ja opetusverkostot. Yhteistyötä voidaan tehdä myös julkishallinnon organisaatioiden, yrityselämän ja yhdistysten kanssa. Merkittäviä ovat erilaiset asiantuntijayhteisöt ja verkostot sekä avoimen kansalaistoiminnan tarjoamat mahdollisuudet. Koulun ja opettajien tehtävänä on varmistaa, että oppilaat pääsevät rakentavaan vuorovaikutukseen niin koulun sisäisten kuin ulkopuolistenkin toimijoiden kanssa.
Sosiaalinen media tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia verkostoitumiseen, yhteistyön ja vuorovaikutuksen tukemiseen, toimintaympäristön ja oman toiminnan dokumentointiin sekä itseilmaisuun. Mobiililaitteiden avulla sosiaalinen media on matkalla mukana, mikä helpottaa reaaliaikaista vuorovaikutusta ja dokumentointia sekä etänä että paikan päällä. Etäyhteydet helpottavat myös koulun ulkopuolisten toimijoiden ja asiantuntijoiden osallistumista koulussa tapahtuvaan toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti