Kirjoittamaani tekstiä artikkeliin Oksanen, K. & Koskinen, M. 2012. Sosiaalisen median opetuskäyttö. Teoksessa M. Kankaanranta, I. Mikkonen & K. Vähähyyppä (toim.) Tutkittua tietoa oppimisympäristöistä: Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa. Helsinki: Opetushallitus, ss. 57-71.
Sosiaaliset teknologiat ovat olleet kiinnostuksen kohteena koulumaailmassa jo pitkään. Ensimmäiset vuorovaikutusta tukevat sovellukset, kuten sähköinen ilmoitustaulu, chathuone, pikaviestintä ja näytön jakaminen toteutettiin jo 1970-luvulla (Smith & Sherwood 1976). Laajemmin erilaisia Internetin kautta sosiaalista vuorovaikutusta ja tiedon jakamista helpottavia sovellustyyppejä ilmaantui 1980-luvun tienoilla, mukaan lukien sähköpostilistat, keskusteluryhmät, keskusteluohjelmistot, ilmoitustaulu-järjestelmät, ryhmätyöohjelmistot ja etäkonferenssijärjestelmät (Paasonen 2006; Kaplan & Haenlein 2010). 1990-luvulla kehitetty World Wide Web toi mukanaan helppokäyttöiset web-sivustot (ns. staattinen web, Web 1.0), jotka tarjosivat opettajille ja oppilaille opetuksen suunnittelussa ja koulutehtävien laatimisessa hyödynnettävän tietovarannon (ks. Dillon & Gabbard 1998; Song, 2002; Kuiper, Volman & Terwel 2005). Tietokantaan yhdistettyjen web-sivustojen (ns. dynaaminen web) ja käyttöliittymällä webiin yhdistettyjen sovellusten ja järjestelmien avulla myös monet muille alustoille kehitetyistä sosiaalisista sovelluksista saatiin käyttöön web-ympäristössä. Opetuskäytön kannalta merkittäviä järjestelmiä ovat olleet erityisesti verkko-oppimisympäristöt (Craig 2007).
Sosiaalinen media liittyy webin seuraavaan kehitysvaiheeseen, ns. sosiaaliseen webiin (Web 2.0), joka on 2000-luvulta lähtien mahdollistanut joukon uudenlaisia, avoimeen vuorovaikutteisuuteen perustuvia välineitä ja toimintatapoja. Sosiaalinen media on Sanastokeskuksen määritelmän mukaan ”tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita” (Sanastokeskus 2012). Sosiaalinen media kattaa erilaisia sosiaalisia välineitä ja ympäristöjä tarjoavia käyttäjälähtöisiä verkkopalveluja, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi yhteisölliseen vuorovaikutukseen, sisällön tuottamiseen ja jakamiseen (Lietsala & Sirkkunen 2008; Rongas 2010; Kalliala & Toikkanen 2012). Sosiaaliselle medialle on tunnusomaista tietty toimintatapa ja periaatteet, kuten avoimuus, vuorovaikutus, osallistuminen, käyttäjälähtöisyys, henkilökohtaisuus, yhteistoiminta, jakaminen, vertaistoimijuus, verkostoituminen ja yhteisöllisyys.
Sosiaalinen media kattaa laajan kirjon erilaisia verkkopalveluja. Esimerkiksi Lietsala ja Sirkkunen (2008) jakavat palvelut sisällöntuotanto- ja julkaisuvälineisiin (esim. blogit, wikit, podcasting), sisällön jakamiseen (esim. Flickr, YouTube, Delicious), verkosto- tai yhteisöpalveluihin (Facebook, LinkedIn, MySpace), sisältöjen yhteisölliseen tuottamiseen (esim. Wikipedia, OhmyNews), virtuaalimaailmoihin (Second Life, Habbo) ja liitännäisiin (esim. Google Maps -palvelun käyttö osana muita palveluita). Kattavien luokittelujen laatiminen on kuitenkin mahdotonta, koska palveluja on lukemattomia ja uusia palvelutyyppejä ilmaantuu jatkuvasti lisää. Myös rajanveto palvelujen sisällyttämiseksi luokitteluun on hankalaa, sillä täsmällisistä luokittelun perusteista ei ole yksimielisyyttä.
Lähteet:
Craig, E. M. 2007. Changing paradigms: Managed learning environments and Web 2.0. Campus-Wide information Systems, 24 (3), 152-161. doi: 10.1108/10650740710762185. (Luettu 10.10.2012).
Dillon, A. & Gabbard, R. 1998. Hypermedia as an educational technology: A review of the quantitative research literature on learner comprehension, control and style. Review of Educational Research, 68 (3), 322-349.
Kalliala, E. & Toikkanen, T. 2012. Sosiaalinen media opetuksessa. Uudistettu painos. Helsinki: Finn Lectura.
Kaplan, A. M. & Haenlein, M. 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities of Social media. Business Horizons 53, 59-68.
Kuiper, E., Volman, M. & Terwel, J. 2005. The web as an information resource in K-12 education: Strategies for supporting students in searching and processing information. Review of Educational Research, 75 (3), 285-328.
Lietsala, K. & Sirkkunen, E. 2008. Social media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampereen yliopisto. Hypermedia Laboratory Net series 17. Saatavilla: http://urn.fi /urn:isbn:978-951-44-7320-3 (Luettu 9.10.2012).
Paasonen, S. 2006. Mikä maa, mikä media? Verkkoviestinnän tutkimus ja mediaymmärrys. Teoksessa P. Aula., J. Matikainen & M. Villi (toim.) Verkkoviestintäkirja. Helsinki: Yliopistopaino.
Rongas, A. 2010. Mikä ihmeen sosiaalinen media? Sosiaalinen media oppimisen tukena. Opetushallitus. Saatavilla: https://sites.google.com/site/sosiaalinenmedia/ (Luettu 11.10.2012).
Sanastokeskus 2012. TEPA - Sanastokeskus TSK:n termipankki. Saatavilla: http://www.tsk.fi /tsk/sosiaalisen_median_sanasto_tsk_40-513.html (Luettu 11.10.2012).
Smith, S. & Sherwood, B. A. 1976. Educational uses of the PLATO computer system. Science, 192 (4237), 344-352. doi:10.1126/science.769165. (Luettu 9.10.2012).
Song, C.-R., 2002. Literature review for hypermedia study from an individual learning perspective. British Journal of Educational Technology, 33 (4), 435-447.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti