Sosiaalisen median opetuskäyttö ja sen muodot

Kirjoittamaani tekstiä artikkeliin Oksanen, K. & Koskinen, M. 2012. Sosiaalisen median opetuskäyttö. Teoksessa M. Kankaanranta, I. Mikkonen & K. Vähähyyppä (toim.) Tutkittua tietoa oppimisympäristöistä: Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa. Helsinki: Opetushallitus, ss. 57-71.

Sosiaalisen median käytön nopea yleistyminen on saanut myös koulutusalan toimijat kiinnostumaan uusien medioiden hyödyntämisestä. Valtaosa nykyisistä kouluikäisistä lapsista ja nuorista käyttää erilaisia sosiaalisen median välineitä aktiivisesti ja sujuvasti vapaa-ajallaan, ja niistä on tullut luonnollinen osa lasten ja nuorten toimintaympäristöä (Aalto & Uusisaari 2009). Sosiaalisen median käyttö opetuksessa on siten luonnollinen jatke tavalle, jolla monet jo muutenkin käyttävät tietoverkkoja (Armstrong & Franklin 2008). Tutustuminen erilaisiin sosiaalisen median välineisiin tukee yhteiskunta- ja työelämävalmiuksien kehittymistä (Minocha 2009). Tähän tähtää myös Opetushallitus helmikuussa 2012 julkaisemissaan sosiaalisen median opetuskäytön suosituksissa, joiden tavoitteena on ”edistää sellaisten toimintatapojen muotoutumista, jotka luovat kaikille oppijoille tasavertaiset mahdollisuudet oppia hyödyntämään sosiaalista mediaa osana mediataitoja ja ymmärtämään sosiaalisen median roolia yhteiskunnassa” (Opetushallitus 2012).

Sosiaalisen median välineet ovat opetuskäytön kannalta mielenkiintoisia monestakin syystä. Ensinnäkin sosiaalisuus ja yhteistoiminnallisuus tiedon tuottamisessa ja käytössä on yhteensopiva sosiaalisen ja konstruktivistisen pedagogiikan kanssa (Armstrong & Franklin 2008). Sosiaalisen median avulla voidaan tukea aktiivisen oppimisen ja sosiaalisen oppimisen kaltaisia pedagogisia lähestymistapoja (Ferdig 2007). Käyttäjälähtöisyys ja yhteistoiminnallisuus mahdollistavat oppilaiden aktiivisen osallistumisen sisällön tuottamiseen, muokkaamiseen ja jakamiseen, mikä muuttaa perinteisiä tiedon jakamiseen ja sisällön tuottamiseen liittyviä rooleja myös koulussa (Armstrong & Franklin 2008; Kaplan & Haenlein 2010; Solis & Breakenridge 2009). Myös välineiden laajentuva saatavuus, helppokäyttöisyys, toiminnallisuus ja joustavuus lisäävät niiden houkuttelevuutta perinteisten ohjauksellisten työkalujen sijaan tai täydennykseksi (Boulos, Maramba & Wheeler 2006).

Sosiaalisen median välineet eivät sinällään tuota uudenlaista opetusta ja oppimista, ellei niiden käyttötapaan kiinnitetä huomiota. Uusia mahdollisuuksia tarjoavat teknologiat voidaan valjastaa niin uuden kuin perinteisen kulttuurin käyttöön (Snyder 1998). Sosiaalisen median välineiden käyttötavat opetuksessa voidaan Grahamia (2006) mukaillen jaotella mahdollistavaan, edistävään ja transformatiiviseen opetuskäyttöön.

1. Mahdollistavassa opetuskäytössä sosiaalisen median välineitä käytetään perinteisten välineiden sijaan pedagogiikkaa muuttamatta. Käytön hyödyt liittyvät pääasiassa opetuksen ja opiskelun organisointiin sekä resurssien saatavuuteen ja käyttöön. Mahdollistavaa opetuskäyttöä ovat esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelman korvaaminen Google Docs -palvelulla sekä suljetun ja opettajajohtoisen oppimis-ympäristön rakentaminen Ning-ympäristöön. 
2. Edistävässä opetuskäytössä sosiaalisen median palveluja käytetään perinteistä opetusta muuttavalla ja pedagogista etua tuovalla tavalla. Edistävää käyttöä ovat esimerkiksi ohjattu oppimispäiväkirjojen laatiminen ja vertaiskommentointi blogeihin, ohjattu ryhmätöiden laatiminen wikeihin sekä vuorovaikutteisen ohjatun oppimisympäristön rakentaminen Ning-ympäristöön. 
3. Transformatiivisessa opetuskäytössä sosiaalisen median palveluja käytetään opetuksen ja oppimisen toteuttamiseen täysin uudistetuista pedagogisista lähtökohdista käsin. Transformatiivista opetuskäyttöä ovat esimerkiksi oppijalähtöiseen ilmiöpohjaiseen oppimiseen perustuva tuotanto- ja julkaisuvälineiden (esim. blogien ja wikien) käyttö sekä oppijoiden itsenäiseen ja avoimeen vertaistoimintaan perustuva oppimisympäristön rakentaminen itse valitsemaansa yhteisöpalveluun.

Sosiaalisen median opetuskäytön kehittämishankkeissa pyritään uusien välineiden käyttöönotolla saavuttamaan pedagogisia etuja eli vähintään edistävän opetuskäytön taso. Tämä edellyttää opettajilta omakohtaista sosiaalisen median välineisiin ja niiden mahdollisuuksiin tutustumista sekä opetuskäytön pohdintaa.

Lähteet:

Aalto, T. & Uusisaari, M. Y. 2009. Nettielämää. Sosiaalisen median maailmat. Helsinki: BTJ Kustannus.
Armstrong, J. & Franklin, T. 2008. A review of current and developing international practice in the use of social networking (Web 2.0) in higher education. Saatavilla:
http://www.franklin-consulting.co.uk/LinkedDocuments/the use of social networking in HE.pdf. (Luettu 9.11.2012).
Boulos, M., Maramba, I. & Wheeler, S. 2006. Wikis, blogs and podcasts: a new generation of Web-based tools for virtual collaborative clinical practice and education. BMC Medical Education, 6, 41. doi:10.1186/1472-6920-6-41. Viitattu 9.10.2012.
Ferdig, R. 2007. Examining social software in teacher education. Journal of Technology and Teacher Education, 15(1), 5-10.
Graham, C. R. 2006. Blended learning systems: defi nition, current trends, and future directions. Teoksessa: C. J. Bonk & C. R. Graham (toim.) Handbook of blended learning: Global perspectives, local designs. San Francisco, CA: Pfeiffer Publishing.
Kaplan, A. M. & Haenlein, M. 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities of Social media. Business Horizons 53, 59-68.
Minocha, S. 2009. Role of social software tools in education: A literature review. Education & Training, 51 (5-6), 353-369.
Opetushallitus 2012. Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset. Saatavilla: http://www.oph.fi/download/140104_sosiaalisen_median_opetuskayton_suositukset.pdf (Luettu 9.11.2012).
Snyder, I. 1998. Beyond the hype: reassessing hypertext. Teoksessa I. Snyder (toim.) Page to screen. Taking literacy into the electronic era. Lontoo: Routledge, 125-143.
Solis, B. & Breakenridge, D. K. 2009. Putting the public back in public relations: How social media is reinventing the aging business of PR. Upper Saddle River, NJ, USA: FT Press.